Suomen 50 Parasta Ravintolaa 2012 -listan ykkönen on ravintola Olo

Jo kahdeksannen kerran julkistettu 50 Parasta Ravintolaa -lista kertoo talouden suhdanteiden kiristymisestä. Tässä luovan tuhon prosessissa kuluttaja on voittaja.

Koskaan aikaisemmin TOP 10:ssä ei ole ollut kolmea Helsingin ulkopuolista ravintolaa. Merkittäväksi asian tekee vielä se, että sekä Turku että Tampere ovat nyt molemmat edustettuina kärkiravintoloiden joukossa. 

Bistroutuminen on päivän trendi: matala kynnys, mutkattomuus, rentous, laadukkaat raaka-aineet ja niiden monipuolinen hyödyntäminen ja hyvä hinta-laatu -suhde on se juttu.
 
”Turun Mami on nyt tehnyt Suomelle saman kuin helsinkiläinen Demo 10 vuotta sitten, jolloin pienet kokkivetoiset, laadukkaat, oman rahan paikat aloittivat tulemisensa. Mami jatkaa uudella vaihteella kunnianhimoista rentouden konseptointia bistroutumisen valonkantajana. Ravinteli Bertha on tehnyt Tampereella saman ja se on nostanut Tampereen kiinnostavaksi ruokamatkailun kohteeksi”, sanoo 50 Parasta Ravintolaa -listan päätoimittaja Eeropekka Rislakki.

Asiakas saa nyt enemmän samalla rahalla. Amuseet eli keittiön yllätystervehdykset ovat levinneet Michelin-tähtiravintoloista pieniin kokkivetoisiin paikkoihin laajemminkin.

Viime vuodet ovat olleet lähiruoan, pienten tuottajien raaka-aineiden käytön yleistymistä, eikä tämä suuntaus ole kadonnut mihinkään. Tilanne on vakiintunut.

”Olemme katsoneet ruokahistoriaamme, -perinteisiin ja kurkkineet mummon keittiökaappien perimmäisille hyllyille, mitä sieltä löytyy. Suoraan luonnosta saatavat villiyrtit ja -vihannekset ovat tulleet vauhdilla lautasille ja villiruoka jatkaa trendinä jatkossakin. Sama koskee luomun käyttöä saatavuuden parantuessa. Maalaishenkisyyteen ja maanläheisyyteen on lisätty uusia tekniikoita ja elementtejä mm. molekyylikokkauksesta. Lisäksi suomalaisuus on laajentunut osaksi Pohjoismaista yhteyttä. Skandinaavisuus on iso juttu, kuten ravintola Olon ykkössija osoittaa”, Rislakki selvittää.

Paikallisten raaka-aineiden korostuminen huippuravintoloissa ja pohjoinen kulttuuriyhteys eivät jää kuitenkaan omaan napaan tuijotteluksi.

”Hommafoorumeista huolimatta ravintoloiden huipulla vallitsee ennennäkemätön avoimuus muita kulttuureita kohtaan. Aasian nousevat taloudet ovat saaneet kunnianhimoiset ravintolavastineensa. Kun Eurooppa kärvistelee – eikä vain taloutensa kanssa – pohdiskelemalla itsekriittisesti mikä on Euroopan tehtävä, on huomattu että ranskalaisen keittiön murenevan hegemonian ja itsetyytyväisyyden ansan rinnalla on muita ansioituneita ruokakulttuureita ja kiinnostavia makumaailmoja”, Eeropekka Rislakki analysoi.

Jää nähtäväksi, onko pääkaupungin lisäksi aasialaisten Farangin, Gaijinin ja mm. meksikolaisen Patronan tasoiselle fine dining -ravintolatoiminnalle tilausta muissa Suomen kaupungeissa. Jos farangistien, Tomi Björkin ja Matti Vikbergin päätöksistä voi jotakin lukea, vastaus on ei. He avaavat Farangin Tukholmassa ensi vuoden alussa. Tallinnassahan on jo oma Aasia-symbolinsa: modernia aasialaista tarjoava Chedi, joka on pitänyt Tallinnan listan kärkisijoja Viron 50 Parasta Ravintolaa -äänestyksissä jo pari vuotta. Sen sijaan bitro-innostuksella on Suomessa vielä runsaasti tilaa, ja siinä yhteydessä vaikutteita voi ottaa mistä päin maailmaa tahansa, vaikka pohjalla olisi ranskalaisen ja suomalaisen mummonkeittiön yhdistelmä.